Valkean tarina 

Elämäntehtäväni on auttaa elämään omaa näkyvää elämää. 

Kuuntelen, vuoropuhelen ja tuen.

Punaisena lankana elämässäni on kulkenut ihmisen ääni – sekä omani että toisten. Ääni, joka ei ole vain puhuttua kieltä, vaan myös kehon viestejä, intuitiota ja hiljaisuutta. Näiden äänien äärellä oleminen - kuuleminen, vahvistaminen ja ymmärtäminen on se, mikä vie minua eteenpäin ja ohjaa myös työtäni. Äänet syntyvät meissä itsessämme, mutta eivät ilman suhdetta toisiimme, ympäristöömme ja tapahtumiin sekä niiden luomiin merkityksiin. Nämä luovat tarinoitamme, myös niitä mahdollistavia vaihtoehtoisina ongelmakeskeisille.

Tarinani rakentuu kolmesta toisiinsa kietoutuvasta juonteesta erilaisine käänteineen:

• omasta kasvustani ihmisenä
• työstäni ihmisten äänten parissa laajemmassa kuvassa
• ja kohtaamisista yksilöiden kanssa, kehon ja mielen äärellä

Oma ääneni – mistä kaikki alkoi

Olen kasvanut osana isoa lapsikatrasta, kaksosena – kymmenen minuuttia nuorempana. Olin se, joka antoi tilaa, tarkkaili, luki tilanteita ja reagoi, kun apua tarvittiin. Opin varhain kuuntelemaan ympäristöäni ja tulemaan näkyväksi omalla tavallani. Olin kiltti, hyvän tuulinen ja hymyilevä lapsi. Sain hyvät eväät elämään – ja niistä on kasvanut utelias, oppimishaluinen ja elämään mielenkiinnolla tarttuva ihminen.

Erityisherkkyyteni on muuntautunut vuosien varrella lahjaksi: se on opettanut näkemään myös sellaista, mikä jää helposti piiloon. Se on auttanut minua ymmärtämään ihmistä kokonaisuutena ja olemaan avuksi.

Teini-iän kynnyksellä elämä pysäytti minut kivun äärelle. Endometrioosi opetti, mitä tarkoittaa krooninen kipu, riippuvuus muista ja epävarmuus tulevasta. Opin, miltä tuntuu, kun tulevaisuus näyttää mustalta ja voimat ovat vähissä. Lapsettomuus hoitoineen lienee yksi rankimmista koetuista, jonka juoni kääntyi kuitenkin ihmeeksi. Myöhemmin kokemuksieni avulla heräsi vahva kiinnostus ymmärtää, mitä kehossa oikeastaan tapahtuu – miksi kipu syntyy, miksi se jatkuu ja miksi keho reagoi eri tavoin eri ihmisillä.

Tuo kysymys vei minut lääketieteiden äärelle. Aluksi länsimaisen lääketieteen pariin, sen rakenteita, diagnostiikkaa ja hoitomalleja tarkastellen. Samaan aikaan aloin hahmottaa sen rajoja: kaikkea inhimillistä kokemusta ei voi mitata tai selittää yksittäisillä löydöksillä ja diagnooseilla.

Myöhemmin toisen kroonisen sairauden myötä ymmärrys syveni. Vaikka tulevaisuus ei ole aina selkeä, luotan, että minulle käy hyvin. Tiedän myös, että kehot ovat meidän puolellamme, eivätkä meitä vastaan omine äänineen. Sairauteni vaikuttaa elämääni, mutta ei määrittele minua. Kaikki kokemani vie minua kohti oman näköistäni elämää.

Oman ääneni löytäminen ei ollut suoraviivaista. Se vaati kokemuksia perheessä, ihmissuhteissa ja työelämässä. Kirjoittamisesta tuli minulle tärkeä väylä kuulla itseäni – kynä ja paperi toimivat pitkään luotto ystävinäni. Myös liikkuminen auttoi purkamaan tunteita ja muuntamaan voimaa rakentavaan suuntaan.

Tänään elämässäni on enemmän turvaa, rakkaita ihmisiä ja juurtuneisuutta. Olen edelleen matkalla – mutta näkyvänä, ääriviivani paremmin tunnistavana.

Ihmisten ääni – laajemmassa kuvassa

Olen saanut etuoikeuden työskennellä ihmisten äänten parissa myös yhteiskunnallisella tasolla. Työni sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä, muun muassa palvelusetelilain ja valinnanvapauden aikaan, vei minut yhä syvemmälle ihmisen oman motivaation äärelle.

Sisäinen, merkityksellinen motivaatio on se voima, joka mahdollistaa muutoksen – yksilöissä ja järjestelmissä. Kiinnostuin uuden ajan talousajattelusta ja siitä, miten voimme tuottaa arvoa inhimillisemmin, kestävästi ja yhdessä. Uudet merkityksellisemmät arvot muodostuvat välittämisen kautta, kun se kohdistuu hyvinvointiimme, toisiimme työyhteisöissä sekä liiketoimintamme ytimeen. Uupumuskin työelämän yhteisenä kielenä voi väistyä inhimillisyyden ja välittämisen avulla.

Samaan aikaan oma oppimispolkuni jatkui. Lääketieteellinen kiinnostukseni laajeni liikuntalääketieteen suuntaan: siihen, miten liike, kuormitus, palautuminen ja hermoston säätely vaikuttavat terveyteen. Opin ymmärtämään kehoa liikkeen kautta, ei vain rakenteena.

Tämän rinnalle alkoi vähitellen asettua myös itämainen lääketieteellinen ajattelu. Sen kautta avautui toisenlainen kieli keholle: rytmit, virtaukset, tasapaino ja yhteys luontoon. Ajatus siitä, että ihminen on erottamaton osa luontoa – ainutlaatuinen, mutta samoista aineksista rakentunut kuin kaikki muukin.

Oma kipuni johdatti minut myös edunvalvontatyöhön. Toimin vapaaehtoisena Endometrioosiyhdistyksessä (nykyinen Korento), rakentaen parempia terveydenhuollon kokemuksia muille. Se vahvisti kokemustani siitä, että omalla äänellä voi vaikuttaa ja että sillä on merkitystä.

Sote-kenttä on minulle edelleen rakas. Niukentuvat resurssit ja tehokkuuden vaatimukset haastavat meitä, mutta samalla ne kutsuvat palaamaan olennaiseen: ihmiseen. Tarvitsemme tilaa inhimillisyydelle ja välittämiselle, ajattelulle, palautumiselle ja aidolle kohtaamiselle.

Tätä työtä saan tehdä tänäkin päivänä – yksilöiden, työyhteisöjen ja potilasjärjestöjen kanssa sekä osana LivingSkillsiä, jossa tuon digitaalisen työkalun avulla ihmisen ääntä näkyväksi.

Yksilöiden äärellä – keho, mieli ja kohtaaminen

Jo yli kymmenen vuotta sitten tein yhden elämäni isoimmista muutoksista. Koin välttämättömäksi lähteä rakentamaan itselleni paremmin voivaa työelämää yrittäjänä. Kiinnostukseni ihmiseen ja auttamiseen veivät minut yhä syvemmälle oppimisen polulle. Liikuntalääketieteen opinnot loivat vahvan perustan, ja kouluttautuminen hierojaksi avasi konkreettisen, kehollisen tavan kuunnella.

Käsieni kautta avautui kokonaan uusi tapa ymmärtää ihmistä. Ei vain lihaksia tai nivelten liikkuvuutta, vaan hermostoa, lihaskalvoja, hengitystä ja niiden yhteyttä ihmisen kokemuksiin. Näen, miten autonominen hermosto, kuormitus ja elämäntilanteet kietoutuvat oireiksi ja kivuksi ja mikä parasta - miten nämä voivat myös hellittää, kun niitä kohdataan rauhassa ja kunnioittavasti.

Työni on kehon ja ihmisen kanssa käytävää vuoropuhelua. Kehon muistuttamista sen omasta viisaudesta ja parantavasta kyvystä. Se vie minut flow-tilaan, jossa länsimainen lääketieteellinen ymmärrys, liikuntalääketieteellinen osaaminen ja itämainen kokonaisvaltaisuus kohtaavat.

Uusin ja tärkeä osa tarinaani on ratkaisukeskeinen lyhytterapia. Sen äärellä saan olla aidosti utelias, myötäelävä ja ihmisyyttä kunnioittava. Olen iloinen siitä, että tämä osa-alue on saanut alkunsa asiakkaitteni tarpeista. Uskon kehon viisauteen ja siihen, että mennyttä voi katsoa uudessa valossa, nykyhetkessä voi olla turvaa ja tulevaisuudessa tilaa mahdollistaville ajatuksille, jopa uteliaisuudelle.

Olen itse saanut tukea sekä pitkäkestoisesta psykoterapiasta että lyhytterapiasta. Valitsin kehohoitojeni oheen ratkaisukeskeisen lähestymistavan ja juuri lyhytterapian, koska se tuntuu minulle ammattilaisena omalta – vapaalta, mahdollistavalta ja asiakkaan toiveista sekä tarpeista käsin rakentuvalta. Kuinka meidän viisaat kehomme tukevat meitä välittämään itsestämme, vievät meitä pysähtymään, hyään syvään lepoon ja läsnäoloon. Ne auttavat meitä myös puhumaan ja luomaan uudeksi elämämme tarinoita.

Lopulta kyse on tästä:
Mitä sinä toivot elämältäsi tänään?
Millaisen tarinan sinä haluat kirjoittaa?

Paperi ja kynä ovat jo edessäsi. Elämän tarinoiden juonet kääntyvät, välillä pyytämättä ja välistä myös tietoisuuden ja itsetuntemuksen kautta. Tuki on lähempänä kuin ehkä arvaat. Minä olen yksi niistä, jotka kulkevat rinnalla.

Tarinastani ja tulevasta kiitollisena,
Varpu